Wanha Ninja Sorvo puheessaan: “Juhlapäivän lähestyessä alkoi huomata myös tanssituntien jälkeen käytävillä uusia tuttuja”

Arvoisat juhlavieraat ja rakkaat kakkoset,

nämä puheet on perinteisesti aloitettu kertomalla siitä, kuinka hengästyttävää oli kivuta Torkkelinmäkeä ylös ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun kesällä sähköpostiin oli kilahtanut onnitteluviesti opiskelupaikasta Helsingin kuvataidelukiossa, ja miten jännittävää oli astella koulumme käytävillä vielä tulevaisuudesta tietämättömänä pikkutorkkelina.

Itse en muista lukiotaipaleeni ensimmäisistä päivistä lähes mitään, sillä täysin uudenlainen arki vaati paljon totuttelua ja varmaankin siksi tarkat yksityiskohdat siitä ovat pyyhkiytyneet lähes kokonaan pois. Jokainen kohtalontoveri voi kuitenkin varmistaa, että vaikka viimeisen puolentoista vuoden aikana karttunut kokemus lukioarjesta on tehnyt esimerkiksi kurssitarjottimen täyttämisestä huomattavasti helpompaa eikä opettajainhuoneen oveen koputtaminenkaan ole enää yhtä karmaisevaa, Torkkelia talvisin ympäröivä luistinrata ei anna armoa koululle kavutessa, vaikka sen tekisi kuinka monta kertaa.

Lukemattoman paljon kaikkea ihanaa on silti ehtinyt jo tapahtua ja jäädä mieleenkin. Tosin uskallanpa väittää, että tähän mennessä hienoin ja varmasti kaikille ikimuistoinen hetki on kuitenkin käsillämme juuri nyt: wanhojen tanssit. On vallan lumoavaa nähdä teidät kaikki suorastaan säteilevät kanssakakkoset upeissa puvuissanne. Nyt on meidän vuoromme tulla osaksi tätä hienoa lukioperinnettä ja jatkaa kunniakkaasti abiturienttien meille jättämää jäämistöä.

Tanssiharjoitusten alkupuolella mahdottoman vaikeilta tuntuneet askelkuviot ja kolme kertaa putkeen vedetty katrilli aiheuttivat pientä päävaivaa. Pikkuhiljaa osaset kuitenkin alkoivat loksahdella paikoilleen ja homma alkoi sujua niin sanotusti kuin tanssi. Mielestäni antoisinta oli silti se, kuinka juhlapäivän lähestyessä alkoi huomata myös tanssituntien jälkeen käytävillä uusia tuttuja joiden kanssa saattoi jutella ennen seuraavan tunnin alkua tai vaihtaa hymyt matkalla Penksulle. 

Aika täällä Torkkelissa tuntuu välillä kiitävän ohi nopeammin kuin silmiä ehtii räpäyttää ja osalla on jo ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset aivan nurkan takana. Siksi toivonkin, että jokainen meistä pystyisi ottamaan kaiken irti tästä illasta, elämään ja nauttimaan täysillä hetkessä. Kuukausien työpanoksemme kulminoituu juuri tähän hetkeen, ja nyt saamme ihastella sitä yhdessä. Kiitos siis perheenjäsenille, sukulaisille, ystäville ja kaikille muille, jotka ovat tulleet tänne tänään jakamaan tämän unohtumattoman hetken kanssamme. Kiitos myös rehtori, koulun muu henkilökunta ja opettajat, etenkin Joanna, kun pidit meille sopivan rentoja mutta innostavia ja huumorintäyteisiä tanssitreenejä. Ja totta kai kiitos kaikille teille mielettömän valovoimaisille torkkeleille, joiden kanssa saan viettää tämän häikäisevän hienon juhlapäivän.

Ninja Sorvo

KUVAT Lia Lodenius