Tuomas Jääskeläisen parhaat toimittajavuodet Tossussa

Syksyllä historiikkikurssilaiset saivat haastateltavakseen Tuomas Jääskeläisen, koulumme alumnin, joka Torkkeli-vuosinaan oli koulunkäynnin ohessa Tossu-lehden päätoimittaja. Tuomas oli kiinnostunut kaikenlaisesta muustakin aktivismista. Tuomaksen lukiokaverin Juhana Laurilan ottamien kuvien aiheena ovat abien tempaukset lukuvuonna 1990–91.

Tuomas Jääskeläinen kävi Torkkelin vuosina 1988–1991, jolloin opiskeltiin vielä luokallisessa järjestelmässä. Hänestä tuntui hienolta olla taidelukiossa, jossa oli paljon valinnanvapautta luovissa aineissa. Tuomas kuvaileekin Torkkeli-vuosien olleen jossakin mielessä elämänsä parhaita. “Torkkelin jälkeen kaikki on ollut alamäkeä”, hän nauraa. Lukioajoilta on jäänyt paljon hyviä ystäviä ja muistoja, mutta opiskeluvuodet vaikuttivat suoraan myös nykyiseen urapolkuun. Tossu-lehden innokkaana päätoimittajana toiminut Jääskeläinen on nykyään Helsingin Sanomien art director.

“Berliinin muuri murtui, Nelson Mandela pääsi vapaaksi, Viro itsenäistyi, Neuvostoliitto hajosi…”, Tuomas luettelee lukioaikansa maailman tapahtumia. “Ja me oltiin kaikki siellä paikalla!” Kuvataideopettaja Pentti Oinosen johdolla matkustettiin Berliiniin vain muutama kuukausi muurin sortumisen jälkeen, ANC:n edustajat Tuomas kutsui kouluun pitämään aamunavauksen, ja itänaapuriin matkustettiin kerran tai kaksi vuodessa ensin Suomi-Neuvostoliitto-seuran ja sitten Suomi-Venäjä-seuran järjestämillä ystävyysjunamatkoilla. Torkkelilla oli myös tallinnalainen ystävyyskoulu vuodesta 1989 Viron itsenäistymispyrkimysten aikaan. Koulun historianopettaja Tõnu Pedaru oli “Röövel Ööbik” -nimisen rock-yhtyeen laulaja, ja bändillä oli keikka Torkkelin juhlasalissa vuonna 1991. “Saimme elää suurten historiallisten mullistusten keskellä”, Tuomas toteaa innoissaan.

Maailman myllerrysten lisäksi myös Helsingin kaduilla kuhisi ja erilaiset omaehtoiset alakulttuuri-ilmiöt, kuten katukuvaan ilmestyneet graffitimaalaukset, kiehtoivat kuvataidelukion oppilaita. Elävän musiikin yhdistyksen eli Elmun valtaamassa legendaarisen maineen saavuttaneessa Ruoholahden Lepakossa järjestettiin yhteisiä bileitä Kallion ja Sibelius-lukion kanssa. Aktivismi veti puoleensa nuoria, ja yhteisillä hyppytunneilla sekä ruokavälitunneilla käytiin osallistumassa esimerkiksi Kookostehtaan valtaukseen muutaman korttelin päässä Torkkelinmäeltä.

Lempeää anarkiaa kuviteltua byrokratiaa vastaan

Tietynlaista “pehmoanarkismia” harjoitettiin myös koulun seinien sisällä. Torkkelinmäellä tunnetuksi tulleen Tossu-lehden taustanarratiivi oli “taistelu jotain vastaan”. Opettajista rakennettiin kuva byrokraattisena ministeriönä, joka kieltää kaiken kivan. Todellisuudessa koulun henkilökunta kuitenkin pääosin näytti vihreää valoa lehden tekemiselle ja muulle osallistumiselle. Etenkin äidinkielenopettaja Vuokko Raivio kannusti oppilaita aktiivisuuteen, ja välillä lehden teko saattoikin venyä iltamyöhään. Tuomaksen aikana tietotekniikan käyttöönotto oli kova tavoite ja koululle oli juuri saatu uusinta mallia olevia MacIntosh-tietokoneita, joissa oli alkeelliset kuvankäsittely- ja taitto-ohjelmat. Edellisen päätoimittajan, Aikakone-yhtyeestäkin tutun Heidi Puurulan, aikana oli käytössä vain kirjoituskoneet.

Tossu-lehden sivuille on taltioitu monia legendaarisia kouluyhteisön jäseniä ja oppilaiden tempauksia. Yhtenä hauskimmista Tossu-lehtijutuistaan Tuomas pitää historianopettaja Erkki Leimun haastattelua, joka koski juuri lanseerattuja myöhästymislappuja. Se oli otsikoitu: “Myöhästymistilasto on moralismin luuta”. Leimu oli hyvin juonessa mukana: hän totesi, että koska myöhästyminen näytti olevan niin tärkeä asia oppilaille, on hyvä, että siitä jää jokin dokumentti. Haastattelun ohessa julkaistiin opettajille tarkoitettu lomake oppitunnin ylittämisestä.

Hyvän maun rajojen koettelu oli toimitukselle sisäänrakennettua, ja rehtori halusikin usein tarkistaa etukäteen, mitä lehteen on tulossa. Kerran Tuomas joutui hänen puhutteluunsa epäiltynä “asiakirjaväärennöksestä”. Tuomas oli sujauttanut rehtorilta salaa lehden takakanteen ”unelmalukujärjestyksen”: aamulla kaksi tuntia liikuntaa, sen jälkeen viisi hyppytuntia, kolme tuntia C-kieltä ja lopuksi klo 18–20 psykologiaa. Ja tämä oli vasta maanantai. Lukujärjestyksen tekeminen luokallisessa erikoislukiossa, jossa kaikilla oli useita valinnaisaineita, oli tunnetusti vaikeaa, ja opiskelijoille lukujärjestykset olivat jatkuvan vitsailun aihe.

“Opiskeltiin ihan tosissaan, ehdottomasti”, Tuomas vakuuttaa. Äidinkielenopettaja, historianopettaja ja monet muut opettajat jättivät suuren vaikutuksen taideaineiden opettajien lisäksi. “Vaikka oheistouhu korostui, niin ihan hyvin me kirjoitettiin.” Tunnit olivat parhaimmillaan väittelyä ja tiukkaa debattia. Opettajat haastoivat opiskelijoita: ensimmäinen vastaus ei aina kelvannut, vaan piti yrittää muotoilla ajatuksensa paremmin. Kokeista saattoi tulla palautetta konseptipaperin reunassa: “Pystyt kyllä parempaan.”

Ennen syvintä lamaa 1980–90-lukujen vaihteessa vallitsi positiivinen, vapautunut ilmapiiri: rautaesirippu murtui maailmalla ja Helsinkikin kansainvälistyi. Tuomas ja kaverit nauttivat tästä ajasta “kääntämällä kaikki vähän kuin karnevaaliksi”. Ei ollut myöskään nettiä eikä kännyköitä. Torkkelilaiset olivat silloin ja ovat nykyäänkin kiinnostuneita ympärillä tapahtuvista muutoksista sekä haluavat puuttua epäkohtiin, mutta Tuomaksen mukaan heidän pikku mielenosoituksensa eivät olleet mitään verrattuna esimerkiksi nykyiseen Elokapina-liikkeeseen. Kuitenkin vapautuminen vanhoista kahlehtivista systeemeistä vapautti tilaa uusille ideoille ja yhdessä tekemiselle. Koulussakaan ei ollut niin kilpailuhenkistä kuin ehkä myöhemmin.

Koulunjälkeiseen elämään oli koululla opettajineen ja Tossu-lehden toimittamisella suuri merkitys. City-lehdestä ja Kuukausiliitteestä innostunutta Tuomasta kiehtoi aikakauslehden formaatti: “Siinä yhdistyivät teksti ja kuvat maagisella tavalla. Lehden sivuille pystyi vangitsemaan jotain olennaista vallitsevasta ajasta.” Ilman taidelukiota hän tuskin olisi uskaltanut pyrkiä opiskelemaan valokuvausta ja graafista suunnittelua. Koulun yhteisöllinen ja taidetta arvostava noste kannatteli häntä. Tuomas saikin Torkkelista rohkeutta tavoitella omia unelmiaan.

Tuomasta haastattelivat historiikkikurssilaiset Araba Brace ja Ninja Sorvo.

KUVAT Juhana Laurila

Tuomaksen jälkihuomautus
Abit ovat perinteisesti järjestäneet juhlat, kun koulua on jäljellä 100 päivää. Me järjestimme abivuonna viidet teemabileet:
(27.9.) 91 päivää. Teema: Avaruus
(31.10.) 67 päivää. Teema: Hipit
(21.11.) 52 päivää. Teema: Fiftarit
16.1. Pukeuduimme mustiin kunnioittaaksemme Irwinin poismenoa.
24.1. Pukeutumiskoodi oli mauttomuus. “Sattumalta” juuri tänä päivänä koulussa vieraili ysiluokkasia tutustumassa lukioon.