Marjalle

Marja Linnasalo loi Torkkelin valokuvauksen ja elokuvan opetukselle vankan pohjan. Kun hän jäi lokakuussa 2008 eläkkeelle, hänellä oli takanaan 26-vuotinen ura kuvataidelukion opettajana. Läksiäissanoissa Marjaa kuvattiin näin: “Marja oli luonteeltaan myötätuntoinen, vaatimaton ja herkkä, olemukseltaan keiju, mutta hänessä oli myös itsenäistä voimaa, sitkeyttä ja sisäistä terästä. Työhönsä Marja paneutui harvinaisella hartaudella ja keskittyen, opiskelijoita kuunnellen, aikaansa säästelemättä.” Myös hänen laajaa sivistystään ja “yllättävästi pilkahtelevaa huumorintajuaan” kehuttiin.

Torkkelin valokuvauksen opettaja Loviisa Kangas ja Kallion lukion median opettaja Emilia Lehtinen olivat sekä Marjan oppilaita että kollegoita. Koska Marja ei ole enää itse kertomassa Torkkelin vuosistaan, Emilia kirjoitti hänestä pienen tekstin.

Marja Linnasalon tunneilla 1980-luvun kuvataidelukiolaisena viihdyin vaikka kuinka pitkään, niin pitkään, että usein pimiön pimeys vaihtui lennosta illan pimeyteen. Elokuvakurssilla vaikutuksen teki Marjan näyttämä hurja elokuva “Andalusialainen koira” ja ryhmätyön innostavuus.

Lukion jälkeen opiskelin elokuvaa sekä teoreettisesti että käytännössä. Kerran matkalla Ylelle töihin päätin kääntyä eräästä kadunkulmasta huvikseni oikealle. Tulin Pengerkadun taidetalon ovelle, ja siinä seisoi Marja. Kuten ennenkin, hänellä oli aikaa. Hän esitteli minulle koko hienon rakennuksen alakerran selli-pimiöistä yläkerran Kallion lukion edittiin, jossa istui Kallion elokuvaope Arhippa Ristimäki. Hetken he keskustelivat siitä, että mites nyt, kun Arhippa on lähdössä käsikirjoitustöihin, ja kumpikin katsoi minua: “Haluaisitko sinä tulla opettajaksi?”

Halusin, ja siitä lähtien olin Marjan kollega: töitä oli sekä Torkkelissa että Kalliossa. Marjan kanssa oli kiva tehdä töitä, koska hän välitti niin kovasti opiskelijoista eikä kavahtanut heidän hurjimpiakaan elokuva-aiheitaan. Suunnittelimme yhdessä monet kurssit. Yksi koskettavimmista hetkistä oli päätyä taas pimiöön, pilkkopimeään ilman punaista valoa, kehittämään 16 mm:n filmiä sangoissa opiskelijoiden kanssa, jotka alkoivat pimeässä puhua avaruudesta.

Terveisiä sinne avaruuteen, tai missä Marja oletkaan!

Kun minua nuorena kohtasi suuri suru, Marjan olemus kertoi niin suuresta välittämisestä, että sain voimia, vaikka hän ei sanonut sanaakaan.

Kiitollisena, sanatonna.

Emilia Lehtinen