Nykytaide esittää kysymyksiä ja tarjoaa vastausehdotuksia

Nykytaiteen toisella kurssilla tehdään osallistavia teoksia ja performansseja. Viime syksynä pidetyllä kurssilla osa opiskelijoiden teoksista löysi paikkansa ja aikansa koulun ulkopuolelta, ja näitä teoksia tarkastelimme yhdessä dokumentaation kautta. Osa teoksista tapahtui ja nautittiin suoraan kurssin palautetunnilla 24.11.2025. 

Monen opiskelijan teoksen taustalla oli jokin kysymys, esimerkiksi:

Eikö mikä vain voi olla taidetta?

Millaiselta näytän muiden silmissä?

Mitä olisin halunnut tehdä tietyssä tilanteessa toisin?

Miten paljon saa kuormittaa muita omilla asioillani? 

Miten paljon pitää jaksaa ottaa vastaan muiden kuormaa?

Taiteen kautta kysymykset muuttuivat henkilökohtaisista yhteisiksi, ja teokset tarjosivat niihin vastausehdotuksia. Kysymykset saivat lisää syvyyttä, kun muut opiskelijat jakoivat teosten herättämiä ajatuksia ja tunteita – jopa siinä määrin, että palautetunnin aika meinasi tyystin loppua kesken! Seuraavassa esittelemme kurssin teosten satoa.

Enni: Roskaa

Kävellessäni poikaystäväni kanssa ulkona aloin pohtimaan teokseni aihetta. Ajatuksia oli monia, mutta mikään niistä ei tuntunut riittävän itselleni. Yhtäkkiä poikaystäväni tokaisi: ”Eiks mikä vaan voi olla taidetta?” En voinut muuta kuin olla samaa mieltä. ”Kuten tuo roskakori”, poikaystäväni huomautti kävellessämme puistossa. Tuo huomautus sai minut näkemään kaiken, jopa yleiset arjen esineet, kuten roskikset, taiteena. 

Teokseeni päätin kuvata jokaisen roskakorin, astian ja tynnyrin, jonka näin noin viikon aikana. Loin kuvista videokollaasin ja laitoin taustalle AphexTwinin kappaleen ”Windowlicker”. Työ käsittelee arjen kauneutta ja yksinkertaisuuden arvostamista. Teoksessa yhdistyvät musiikki, valokuvaus sekä ready made -taiteen ajatus.

Beata: Pukeutumisleikki

Tein teokseni vaatteista ja muodista. Pyysin kolmea eri henkilöä – ystävääni, siskoani ja äitiäni – stailaamaan minut hyvin vapaasti eri hetkissä. Oli kiinnostavaa nähdä, miten erilainen prosessi heillä kaikilla oli. Ystäväni valitsi asun tehokkaasti ja nopeasti, siskollani meni aikaa eri vaihtoehtoja punnitessa, ja äidilläni oli selkeä visio asusta sekä sen käyttöajankohdasta. Teokseni oli osallistavaa taidetta tutuilleni. Sen tavoitteena oli tutkia, mitä muoti ja vaatteet merkitsevät kellekin ja millaisiin asukokonaisuuksiin läheiseni pukevat minut vapaat kädet saadessaan.

Sofia: Imitointi

Minä ja sukuni tykkäämme matkia vihanneksia ja hedelmiä huvin vuoksi. Teokseni Imitointi on kuvasarja, jossa vanhempani matkivat erilaisia hedelmiä ja vihanneksia. Yhdessä kuvassa äitini on banaani, toisessa isäni on salaatti ja kolmannessa, alla olevassa kuvassa, molemmat ovat kirsikoita. Tarkoituksena ei ole pelkästään oikean muodon, vaan myös sopivan ilmeen löytäminen. Kun tiedämme, että tässä imitoidaan nyt vihannesta tai hedelmää, tulkitsemme imitoijan ilmeitä hyvin tarkkaan ymmärtääksemme, mitä siinä ajetaan takaa. Halusin teoksella näyttää, kuinka helppoa hauskanpito onkaan yksinkertaisella leikillä!

Unna: Nyrkkeilysäkki

Teoksessani pukeuduin tyynyihin, ja yleisö sai tulla hakkaamaan minua villalla täytetyillä sukilla. Halusin viestiä teoksella sitä, että vihaakin on hyvä purkaa, vaikka usein saattaa tuntuu väkivaltaiselta, jos niin tekee. Jos hakkaat esimerkiksi nyrkkeilysäkkiä tai huudat tyynyyn niin kovaa kuin mahdollista, purat silloin vihaa todella terveellisellä tavalla. Jos tunteet eivät pääse ajallaan ulos, saattaa tapahtua myöhemmin jokin ikävämpi vihanpurkaus. 

Aya: Toivottavasti en taas unohda

Teokseni on osallistava teos, johon olin valmistanut koko kehoni peittävän kokovalkoisen mekon. Kerroin yleisölle, että he saavat maalata ihan mitä haluavat mekkoon saatavilla olleilla maaleilla. Seuraavat noin 10 minuuttia he kiertelivät ympärilläni maalaten mekkoa, joka oli päälläni. 

Sain idean teokseen siitä, kuinka kiva ilmapiiri tunneilla oli ollut ja miten muutenkin kurssi oli ollut todella hauska. Samaan aikaan en kuitenkaan muistanut kovin yksityiskohtaisesti tuntien tapahtumia. Minua alkoi pelottaa, jos samalla tavalla unohdan koko kurssin ja ihmiset, jotka olivat siellä kanssani. Tästä sain idean osallistavasta teoksesta, jossa muodostuu jotain konkreettista, mistä sitten muistaisin nämä ihmiset.

Saima: Mihin mahdun?

Halusin tehdä teoksen, jossa olisi jotain ällöttävää, ja tutkia ruumiiseen liittyviä teemoja.Tein performanssin, jossa täytin sukkahousut limalla. Sen jälkeen leikkasin sukkahousuja ja annoin limalle mahdollisuuden valua ulos. Pinkki lima sukkahousujen kanssa loi orgaanisen ja lihamaisen vaikutelman, jolla halusin herättää ällötystä ja ihmetystä katsojissa. Itsessäni teos herätti ajatuksia kauneusstandardeihin sovittautumisesta ja sen hankaluutta.

Essi: Mitä olisit halunnut tehdä?

Halusin tehdä jotain, mikä tuntuu keskustelulta yleisön ja taiteilijan välillä. Usein olen jäänyt ajattelemaan asioita sen jälkeen, kun ne ovat tapahtuneet, katunut jotain tai toivonut, että olisin toiminut eri tavalla. Uskon, että myös muut olevat kokeneet samanlaista. Päätin kysyä ihmisiltä: ”Mitä olisit halunnut tehdä?”

Kirjoitin teoksen ohjeet paperille, ja valmistin kahdet eriväriset laput. Vaaleanpunaisille lapuille kirjoitetut vastaukset tulisivat esille, ja sinisille lapuille kirjoitetut vastaukset pysyisivät yksityisinä. Teos oli esillä koulun käytävällä noin viikon ajan. Vastaukset yllättivät. Monet kirjoittivat, että haluaisivat mennä kotiin tai syömään, toiset piirsivät lappuihin. Vaikka teos ei ehkä mennyt niin kuin odotin, oli kiinnostavaa lukea vastauksia. 

Mauri: Nimzian

1. d4 Nf6 2. c4 e6 3. Nc3 Bb4… 

Nimzo-intialainen pelinavaus tunnetaan shakissa hypermodernina pelinavauksena, jossa perinteitä vastoin musta puoli pyrkii hyökkäämään ja valkea tasoittamaan. Näin alkaa shakkipeli Torkkelin salin lavalla 5.11. Open Micissa, taustalla goottisten keyboard-äänien ja korkokenkien kopina. Lavalle saapuvan hahmon häämekko jää möykyksi lattialle, kun hän mustavalkeaan pukeutuneena, valkoinen kuningas kihlasormessaan, alkaa tepastelemaan lavan puolelta toiselle siirtoihin uppoutuneena. Hän pelaa sekä mustilla että valkeilla nappuloilla. Kitara rämpyttää taustalla. 

Yhtäkkiä kappaleen keskeyttää terävä intermissio – poliisisireenit, zombiehuudot ja tahdikas torvi raikuvat pitkin lavaa. Lavalla lojuvasta häämekosta ponnahtaa vieras; siellä mustanpuhuva vastapelaaja on piilotellut koko pelin ajan! Uhkaavana hän karjuu lavalla jahdaten pelaajaa, joka pakenee takaisin mekkonsa turviin… Ja oikea peli alkaa. 

Performanssitaiteelle tyypilliseen tapaan teos on monitulkintainen, mutta tutkailee omasta mielestäni itsesabotaasin, itsetuntemuksen ja itsensä hyväksymisen teemoja. Teosprosessiin on sisältynyt shakkipelin luonti ja sommittelu, koreografiointi, puvustus sekä kappaleen säveltäminen.

Oona: Paino mielen päältä

Esittämäni teos alkoi yksinkertaisella kysymyksellä: “Miten teillä menee?” Se on arkinen ja varmasti kaikille tuttu, mutta silti kuulen sen aivan liian harvoin. Olenkin siis ottanut tavakseni kysyä kuulumisia vähän kaikilta. Tämä yksinkertainen ele johtaa joskus lopputulokseen, jossa huolehdin itseni lisäksi monen muunkin asioista. Se ei ole reilua minua kohtaan, mutta ei muiden pitäisi myöskään pitää näitä murheita vain itsellään. Eli mitä sitten?

Pyysin yleisöä ottamaan pinon kirjoja, joiden paino kuvastaisi heidän mieltään painavia asioita. Kerroin heille, että otan mielelläni vastaan osan tästä symbolisesta painosta ja että olen täällä heitä varten. Aluksi vain muutama uskaltautui tuomaan minulle kirjan. Heitä seurasi kuitenkin moni muu, ja osa tuli jopa tuomaan lisää. Jotkut toivat pari, jotkut kaikki ja toiset eivät yhtään kirjaa. Monet pyysivät anteeksi lisätessään painoa kasvavaan pinoon. Lopulta kirjoja kertyi liikaa ja pinosta tuli liian suuri hallittavakseni. Kaikki kirjat kaatuivat lattialle.

Teokseni tarkoitus on nostaa esiin vaikea raja välittämisen ja ylikuormituksen välillä. Ketään ei saisi jättää yksin, mutta et saisi myöskään kuormittaa itseäsi liikaa muiden huolilla. Missä se raja on itselläsi ja miten siihen suhtaudut? Entä miten kunnioitat tätä rajaa muiden osalta?

Atlas: Perception

Olemme varmasti kaikki joskus miettineet: “Millaiselta näytän muiden silmissä?” Tämä on juuri se kysymys, jota halusin teoksessani tutkia. Pyysin läheisiäni koulusta, harrastuksista ja suvusta piirtämään vapaalla tekniikalla minut niin, miten he itse minut näkevät. Teokseen muodostui monikatseinen näkemys yhteen ihmiseen, kiitos kaikkien osallistujien. 

[Kuva_10 tähän]

TEKSTI JA KUVAT Kurssin opettaja Heikki Heinonen & kurssin opiskelijat