3. luukku: ”Tanssitaanko?”
Tanssiaiheisen runoni ”Olen mystistä voimaa” ensimmäisen version kirjoitin luovan kirjoittamisen kurssilla. Aiheeksi annettiin tanssi. Aluksi piti kirjoittaa kaikkea, mitä tulee mieleen tanssista, sitten kirjoittaa jostain tanssiin liittyvästä muistosta, keksiä metaforia, vertauksia, leikitellä, soinnutella. Sitten vain kirjoitin, annoin sanojen rytmin viedä. Myöhemmin lisäsin runon sulkevat säkeet ja jonkin yksityiskohdan.
Minusta runo oli jotenkin nolo. ”Onko siinä edes kunnollista rytmiä?” Sain opettajaltani kannustusta: ”On siinä rytmi!” Ja niin runo päätyi kokoelmaani ja tanssi kirjan nimeen.
Viime kesänä runojani kuvitti ystäväni Susanna Kaulanen. Tanssirunon ensimmäisestä luonnoksesta tuli Suskilta Whatsapp-viesti: ”Nyt meni vähän överiksi.” Kiinnostuin oitis: ”Ai näytä! Oi miten hieno! Miten voit tietää, millaiselta meidän opediskossa näyttää? – Ja tarkkailija onkin lapsi, kuin joulun lapsi.”
olen mystistä voimaa ja haurasta kuin taichi
(en tiedä miten se kirjoitetaan)
näen kaikki vaikeudet hitaana liikkeenä joka soi
arvo pärtin musiikin tahtiin
jotkut sanovat että tanssittiin silloin vuonna 1982
kikapoota, olin aika pieni tanssin serkkuni häissä
kiekkopoikien pelaajan tyttöystävän kanssa
koko joukkue ja sen naiset olivat humalassa
kuin jokin afrikkalainen lintu baby hello tanssin
tsatsatsaa levitän siipeni kädet ojentuvat kuin
sulat ilmassa viuhuen yy-kaa-koo pa-pa-pam sambaa
afroa mitä vain ei väliä vaikka
schönbergiä
sitten istun ja katselen kun läheiseni hyppivät
onnellisina rytmin ilosta musiikki vaimenee, näen
vain heidän liikkeensä, hymynsä
korkkarit katossa ja kädet heiluttavat
tää on se hetki
Maarit Nopsanen, Kaaoksesta nousee tanssi (2025)
Kuvituskuva: Susanna Kaulanen (entinen Alanne), Torkkelin alumni