Juhlavuoden Tossu on videoteoksistaan tunnettu Pilvi Takala
Vuosittain Torkkelissa valitaan yksi koulumme alumneista Vuoden Tossuksi. Tällä kertaa kunnianosoitus annettiin kuvataiteilija Pilvi Takalalle 27. elokuuta jo perinteeksi muodostuneessa salitilaisuudessa. Takala saapui koululle kertomaan urastaan ja siitä, millainen merkitys Torkkelilla on ollut siihen. Hänet tunnetaan videomuotoisista taideteoksista, joissa hän tarkastelee yhteiskuntaa, sen ilmiöitä ja ihmisten reaktioita niihin. Takalan useat teokset ovat herättäneet kansainvälistä huomiota. Vuonna 2008 ja 2009 julkaistut teokset The Trainee ja Real Snow White lukeutuvat hänen tunnetuimpien teostensa joukkoon, ja monet nykyiset tossut nyökyttelivät salissa myöntävästi törmänneensä niihin aiemmin.
Takala kertoo, että muistikuvat Torkkelista ovat lämpimät, mutta jokseenkin hatarat. Kuitenkin monet lukiossa solmitut ihmissuhteet ovat kantaneet nykypäivään saakka ja taidealalla on tullut vastaan useita entisiä tossuja. Torkkelin laajasta valikoimasta kuvataidekursseja etenkin valo- ja videokuvaus kiinnostivat, vaikka Takala vielä lukioaikoinaan vasta haki omaa suuntaansa. Henkilökohtainen taiteilijaidentiteetti ja ymmärrys taiteesta olivat vasta rakentumassa.
Torkkelin jälkeen Takala opiskeli Lahden taideinstituutissa, jossa hänelle selkiytyi halu tehdä taidetta videon muodossa. Takala kuvaa, että häneltä tuntui opiskelujen alun jälkeen pian loppuvan oma sanottava. Sitä kautta erilaiset yhteisöt, vuorovaikutus ja ihmisten sosiaalinen käyttäytyminen alkoivat kiehtoa enemmän. Jos tilanne ajautuu liian kauas normista, se shokeeraa, mutta sen poiketessa vain pienesti kuljetaan harmaalla alueella, joka saa ihmiset neuvottelemaan ja voi sitä kautta nostaa pintaan yllättäviä näkökulmia. Taiteen muotona video sopiikin kuvaamaan hyvin sosiaalisia vuorovaikutustilanteita.
Takala kertoo, että hänen työnsä taiteilijana on ajoittain myös hyvin kuormittavaa. Sosiaalisten normien rikkominen vaatii uskallusta ja pokkaa. Esimerkiksi The Trainee -teosta tehdessään Takala soluttautui konsulttifirmaan harjoittelijaksi ja vain istui työpisteellään tekemättä mitään nähdäkseen, miten siihen reagoitaisiin. Vain osa muusta henkilökunnasta tiesi hänen todellisen identiteettinsä. Harjoitteluaikana korkea sosiaalinen paine tuntui myös fyysiseltä: kättä piti estää kaivamasta kännykkää esiin.
Takala kertoo myös esimerkiksi Securitas-projektin vieneen paljon resursseja niin ajallisesti kuin henkisestikin. Teos Close Watch on julkaistu vuonna 2022, ja sitä tehdessä Takala oli puoli vuotta töissä turvallisuuspalveluja tarjoavalla Securitaksella. Työ oli intensiivistä, ja hän teki ajalta paljon muistiinpanoja, erityisesti niistä tilanteista, joissa hän koki olonsa epämukavaksi. Aikaa lopullisen videon leikkaamiseen kaikesta kuvatusta materiaalista meni kauemmin kuin koko siihen aikaan, jonka hän vietti töissä Securitaksella.
Tällainen työskentelytapa antaa toisaalta mahdollisuuden myös improvisoida, sillä kaikkea ei voi päättää tai tietää etukäteen, kun on jatkuvassa vuorovaikutuksessa erilaisten tapahtumien ja ihmisten kanssa. Prosessi ja sen aikana tehdyt havainnot korostuvat. Takalan teosten taustalla on myös paljon pohdintaa siitä, mikä on eettisesti oikein tai hyväksyttävää. Esimerkiksi soluttautuessa Takala on saattanut joutua käyttämään eri nimeä ja muuten jättää asioita kertomatta, jottei hänen todellinen identiteettinsä paljastuisi ainakaan heti mahdollisimman autenttisten reaktioiden saamiseksi. Asioiden salaaminen on ollut välillä rankkaa ja niistä palautuminen vaatii aikaa.
Luennon lopuksi Takala summaa haluavansa taiteellaan herätellä ihmisiä pohtimaan meille asetettuja sanomattomia sopimuksia ja vallitsevia normeja. Kiusallisuuden rajapinnalta saattaa löytyä jotakin olennaista. Takala kannustaa kaikkia tekemään taidetta ja antaa vielä varmasti kaikille tossuille hyvän muistutuksen: taiteilijuutta ei määrittele ammattilaisena oleminen vaan tekeminen.
TEKSTI Ninja Sorvo
KUVAT Vivian Lehtonen