Nykytaidekurssin performanssit ja osallistavat teokset tarjoilivat tunteita, oivalluksia ja odottamattomia näkökulmia
Kuten muutamana aiempana lukuvuonna, myös tämän lukuvuoden toisessa jaksossa toteutui nykytaidekurssi Nykytaiteen toimintatapoja – performatiivisuudesta osallistavuuteen. Kurssilla nykytaiteen monista mahdollisuuksista keskitytään performansseihin ja osallistaviin teoksiin. Keskenään hyvin erilaisia muotoja ja toteutuspaikkoja saaneet teokset tulevat yhteen tässä blogipostauksessa, jotta niiden tarjoamat tunteet, oivallukset ja odottamattomat näkökulmat tulisivat mahdollisimman monen koettaviksi.
Aaro: Yö-lyhytelokuva
Teokseni on marraskuussa 2024 julkaistu lyhytelokuva muiden ihmisten peloista ja siitä, miltä ne voivat tuntua. Kysyin tutuilta, mitkä ovat heidän pahimpia pelkojaan. Jonkin traumaattisen asian kokeminen, jahdatuksi tuleminen pimeässä ja pakeneminen vaaralta… Kaikkia näitä yhdistää se, että ne liittyvät yöhön ja pimeyteen. Halusin välittää nämä ajatukset pelosta valkokankaalle elokuvan keinoin. Linkki teokseen: https://youtu.be/Cmtec_1djEk
Adele: Äänet
Teokseni Äänet on osa musaprojektiani, jota olen työstänyt. Koulun open mic -tilaisuudessa pyysin yleisöä auttamaan minua erilaisten äänten muodostamisessa projektiani varten. Ensimmäinen ääni oli sormien naputus lattiaa vasten. Toinen oli hampaiden kalistelu. Kolmanneksi pyysin heitä matkimaan kalojen ääniä (“plub plub”) ja viimeisenä kuiskimaan toisilleen. Kun kuuntelin tallennetut äänet, totesin, että ne sopivat hyvin suunnitelmaani siitä, millaista musiikkia aion tehdä.
Ash: Kiitos Nuori Neiti!
Kiitos Nuori Neiti on lyhyt lavarunous/performanssiteos, jonka esitin 6.10.2024 Torkkelin open micissä. Lavarunousteos rakentuu kirjoittamani tekstin sekä rintakehäni sitomisliikkeen varaan. Teokseni aiheena on transsukupuolisen ihmisen jokapäiväisen elämän kokemukset transfobiasta. Haluan teoksellani tuoda valoa siihen, kuinka transfobia on yhä suuri ongelma Suomessa, sekä kertoa niille, jotka siitä kärsivät, etteivät he ole yksin.
Kairos: Palapeli
Teokseni on kartongista tehty palapeli, jonka palat on maalattu guassimaalilla. Palat on muotoiltu niin, että ne voivat mennä mihin vain järjestykseen, toisin kuin normaalissa palapelissä. Tarkoitus on siis saada uusi lopputulos jokaisella kokoamiskerralla, eikä alkuperäistä kuvaa kuulu jäljitellä. Teos kuvaa elämän jatkuvaa muutosta sekä sitä, miten jokainen valinta muokkaa elämäämme.
Malla: Huoltosuhde
Videoteokseni käsittelee vanhemman ja aikuistuvan lapsen välistä suhdetta. Pohdin performanssin kautta sitä, miten tunne omaa perhettä kohtaan muuttuu epämääräiseksi, kun arki ei enää pyöri heidän ympärillään. Performanssi on kotipihassa kuvattu humoristinen tilanne, jossa perheenjäsenet ovat toisiinsa solmittuja. Mitä tapahtuu, kun huoltosuhde katkeaa?
Meri: Ihanteellinen elukka
Neljäkymmentä Torkkelin opiskelijaa valitsi tekemältäni listalta heidän mielestään tärkeimmät eläimen piirteet. Vastausten perusteella piirsin tussilla ja maalasin vesiväreillä eläimen, jolla on ne kehonosat, joita äänesti vähintään 20 % vastaajista, sekä useimmiten ehdotetut värit. Halusin tehdä osallistavan ja rennon työn ja samalla katsoa, kuinka saman- ja erimielisiä opiskelijat ovat asiassa, jolla ei sinänsä ole väliä.
Milja: Millään ei ole mitään väliä
Tein teoksen Helsingin keskustan alueella aivan tavallisena arki-iltana. Ystäväni oli mukana taltioimassa performanssiani. Ideana esityksessä oli, että meikkaan itseni “epätavallisella” tavalla ja laitan “erikoiset” vaatteet ja lähden sitten ihmisten ilmoille. Yritän teoksella välittää katsojille, ettei millään periaatteessa ole mitään väliä, tai ei ainakaan tarvitsisi olla. Asetin itseni tilanteeseen, missä sain paljon kummaksuvia katseita, mutta vaikka kiinnitin paljon huomiota, ei kukaan sanonut minulle mitään, ihmiset vain katsoivat. Asioilla siis saattaa olla väliä ja ihmisten katseet saattavat tuottaa ahdistusta, mutta jos et anna muille sitä valtaa ja uskallat heittäytyä, olet paljon vapautuneempi. Niillä katseilla ja lopuksi yhtään millään ei ole mitään väliä.
Moona: Onko okei olla outo?
Teos tapahtui Lahdessa tammikuussa 2025. Teoksessa yhdistyy kokemukseni Desucon-cosplay-tapahtumassa käymisestä ja cosplaysta julkisilla paikoilla. Julkisilla paikoilla sinua tuijotetaan kuin olisit jokin muulta planeetalta tullut otus, mutta kuitenkin heti coni-tapahtumaan astuessasi voit olla kuka vain. Teoksella pohdin eri tunteita, joita koin päivän aikana, ja miksi.
Kun olin keskustassa ravintolassa koin suurta häpeää sekä pelkoa ja halusin piiloutua. Tuntui, että kaikki silmät olivat minussa. Toki ymmärsin sen johtuvan siitä, että minulla oli peruukki ja asu päällä. Tämä tunne oli kuitenkin radikaalisti erilainen kuin koin conissa ollessani. Siellä koin ylpeyttä puvustani ja nautin muiden katseista. Silloin tuntui, että oli ok olla outo eikä tarvitse hävetä.
