Tossun ensimmäiset 50 vuotta

Torkkelin 100-vuotisjuhlavuosi ja historiikkiprojekti ovat poikineet runsaasti yhteydenottoja ja avuntarjouksia entisiltä oppilailta. Myös verkkolehteä avustetaan. Nyt Tossusta vuonna 1959 valmistunut oppilas ja myöhemmin teknistä fysiikkaa Otaniemessä opiskellut Esko Kukkonen kertoo omista kouluvuosistaan.

Torkkelin taival alkoi sata vuotta sitten Tossu-nimisenä poikakouluna. Lempinimi Tossu tulee koulun ensimmäisestä nimestä Helsingin toinen suomalainen lyseo. Silloin nimittäin päätettiin kokeilla useassa koulussa eri puolilla maata uutta oppikoulumallia. Aiemman neljännen luokan sijaan tässä mallissa mentiin oppikouluun vasta kuudennelta luokalta, jolloin koko kansakoulu oli käyty. Tällöin vältyttiin koululaisten varhaisesta jakautumisesta kahteen porukkaan. Tämä oli asia, joka lopullisesti korjaantui vasta nykyisen peruskoulun mukana. Tällainen kuusiluokkainen valtion koulu, koelyseo, perustettiin myös Helsinkiin vuonna 1925. Tossu toimi alkuun vuosia eri puolilla kaupunkia muiden koulujen alivuokralaisena, kunnes sille valmistui jatkosodan lopulla oma komea koulutalo Torkkelinkadun varrelle. Ja hyvin se on siellä menestynyt.

Tossu seudun ainoana valtion oppikouluna

Tossu oli pitkään ainoa valtion oppikoulu Pitkänsillan pohjoispuolella, mikä houkutteli näin työväenluokkaisen seudun poikia. Valtion kouluissa oli paljon halvempi lukukausimaksu kuin yksityiskouluissa, millä oli suuri merkitys, kun perheen talous oli tiukalla. Kuusiluokkaisena koelyseona koulu toimi aina vuoteen 1948, jonka jälkeen koulu siirtyi tavanomaiseen kahdeksan luokan opetussuunnitelmaan.

Tossu sai uuden koulumuodon alussa uuden rehtorin, maisteri Jouko Palosen. Hän johti koulua lähes parikymmentä vuotta ja loi sille profiilin. Hän oli hyvin autoritäärinen ja kasvatti meitä poikia kovalla kädellä. Hän pyrki myös nostamaan koulun arvostusta monin keinoin: “Ne jotka eivät lue talvella, lukevat kesällä, jos ei silloinkaan, niin seuraavana talvena ja kesällä. Jos ei tule mitään siitä, niin koulusta pois.” Monta vuotta oli jopa sellainen tilanne, että koulun abeista ei yksikään reputtanut. Meidän luokkakin kirjoitti jo seitsemännellä luokalla ylioppilaskirjoitukset harjoituksen vuoksi, eikä silloinkaan kukaan olisi reputtanut.

Olen yksi siitä suuresta joukosta, joka kävi tällaisen nelivuotisen lukion. Se kuitenkin oli minulle onneksi, sillä kirjoitin neljä ällää, mikä auttoi suuresti mieluisan jatko-opiskelupaikan valinnassa. Pääsin lukemaan teknillistä fysiikkaa Otaniemeen. Kaikki eivät kuitenkaan tilannetta kestäneet, vaan radikaaleimmat tai laiskimmat joutuivat vaihtamaan koulua tai heidän opintiensä katkesi kokonaan. Koulun aloittaneista noin 80 oppilaasta kirjoitti tavallisesti ylioppilaaksi vain alle 20.

Tossussa kova taso

Tossun kovaa tasoa pidettiin yllä myös ankaralla arvosteluasteikolla. Kun eräs maaseudulta muuttanut ja kouluun tullut oppilas näytti aiempaa todistustaan rehtorille, niin tämä arvioi todistuksen kymppien vastaavan meillä Tossussa kahdeksikkoa. Kuri oli muutenkin kova. Koulukiusaaminen oli valitettavan yleistä, mutta siihen ei puututtu. Oppilaat joutuivat kokemaan toistensa parissa kovia. Eräs luokaltamme Tossusta Norssiin koulua vaihtanut oppilas uskoutui vuosikymmeniä myöhemmin minulle ja kertoi, että uudessa koulussa oli ollut rauhallista eikä kukaan kiusannut kuten Tossussa.

1950-luvulla elettiin suurten ikäluokkien aikaa. Ensin koulutalo oli aivan liian täynnä, sillä alivuokralaisena oli kymmenen vuoden ajan omaa koulua suurempi Viipurista evakuoitu Kaksoisyhteislyseo, joka sai oman talon Käpylästä vasta vuonna 1955. Saimme tuntumaa tyttöoppilaisiin ensi kertaa silloin. Tungos koululla suurten ikäluokkien kouluvuosien aikaan kuitenkin jatkui ja parhaimmillaan Tossussa oli kuusi rinnakkaisluokkaa. Onneksi koulupäivän katkoneista niin sanotuista hyppytunneista lopulta kuitenkin päästiin eroon.

Opettajakunta oli silloin vielä vahvasti 1930-luvun kasvatteja. Ristiriita uusien ja vanhojen arvojen välillä näkyi ja tuntui. Mutta joukossa oli myös tosi mukavia opettajia. Minulle on erityisesti jäänyt mieleen viimeinen luokanvalvojamme tohtori Kauko Kyyrö. Hän opetti meille saksaa. Hän siirtyikin pian Tampereen yliopistolle kirjallisuuden professoriksi.

Uskonnon opetus oli myös tohtorin käsissä, mutta heikosti hoidettua. Muun muassa poikien ympärileikkaus selitettiin tapahtuvan viiltämällä veitsellä vartalon ympäri.

Minä jouduin usein rangaistukseksi ulos käytävään uskonnon tunneilla. Kun astuin takaisin sisään luokkahuoneeseen tunnin lopulla, aistin huoneessa raskaan ilman. Mitään koululuokan ilmanvaihtoa ei silloin ollut. Ehkä juuri tuo kokemus johti minut myöhemmin ilmanvaihdon tutkijaksi.

Meidän poikien kielenä koulun pihalla ja muutenkin oli silloinen Stadin slangi. Koulussa sitä ei saanut käyttää. Ihailin Kallion ja Herulin eli Hermannin poikia heidän taidoistaan sen käytössä. He olivat muutenkin sanavalmiita ja meitä nokkelampia. Moni on myöhemmin kunnostautunut kirjoittajana muun muassa Tsilarissa eli Stadin slangi -yhdistyksen lehdessä.

Mitä meistä sitten tuli?

Monet Tossun entiset oppilaat ovat menestyneet elämässään hyvin, etenkin kun ottaa huomioon monen työväenluokkaiset lähtökohdat. Julkisuuteen nousseita menestyneitä tossulaisia on monia. Politiikan puolella on parhaiten menestynyt Pertti Salolainen, joka oli vuosia Kokoomuksen kansanedustaja, ministeri ja keskeisissä tehtävissä, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Moni on noussut talouselämän johtopaikoille ja kuntien johtotehtäviin. Kirjoittamisen ja äidinkielen opetus oli kunnossa, ja moni Tossun oppilas löysi tiensä journalistiksi median palvelukseen.

Henkistä kulttuuria, kuvataiteita ja musiikkia suosittiin myös koulun puolelta. Meillä oli klassisen musiikin orkesteri 1950-luvun lopulla johtajanaan musiikinopettaja Ylermi Kuula. Tämän orkesterin pohjana oli tossulaisten oma The Slippers, tanssi- ja jazz- bändi. Se soitti koululla järjestetyissä tansseissa ja joskus muuallakin. Osallistuimme 1950-luvun loppupuolella Norssissa järjestettyyn Helsingin koulubändien väliseen jazz-kilpailuun. Menestys siellä ei kuitenkaan huimannut.

Kuvaamataidon opettaja Annikki Arola-Anttila taas piti valmentavia kursseja abeille, ja moni pääsi näin opiskelemaan arkkitehdiksi. Taiteiden ja muotoilun puolelta nousevat esiin muun muassa ikonisen pallotuolin suunnittelija Eero Aarnio sekä kuvataiteilija Aimo Taleva. Kirjailijoita on joukossamme monia, useat vasemmistolaisia kuten Alpo Ruuth, merkittävimpänä ehkä runoilija Pentti Saaritsa. Kevyen musiikin puolella lienevät tunnetuimmat Raittisen veljekset Eero ja Jussi. Ansioituneita klassisenkin musiikin tekijöitä on.

Myös teatterimaailmassa oli pitkään monia entisiä tossulaisia, esimerkiksi Helsingin Kaupunginteatterissa kauan näytellyt Pekka Laiho. Moni löysi paikan niin sanotussa edistyksellisessä osuustoimintaliikkeessä; olivathan tossulaisten penkkariautotkin yleensä Elannon ajoneuvoja. Eräs tällainen ja myös yhteiskunnallisesti merkittävän ammatijärjestön KK:n eli Kulutusosuuskuntien keskusliiton pitkäaikainen johtajistoon kuulunut oli Kalevi Suomela, joka aikoinaan oli perustamassa Sadankomitea-rauhanliikettä.

Monia valtion ja kuntien virkaurilla edenneitä myös on käynyt Tossun, samoin tieteen puolella tutkijoita ja professorejakin kuten kasvatustieteen professori Pertti Kansanen. Onpa Tossusta kerran saatu myös valtakunnansovittelija: Esa Lonka.

Urheilu, varsinkin joukkuelajit, oli lähellä Tossun poikien sydäntä. Pärjäsimme hyvin koulujen välisissä kilpailuissa. Sisällä pelattiin korista ja ulkona Haapiksella eli Haapaniemen kentällä pesäpalloa ja futista. Koripallossa oli aiemmin Suomen menestyksekkäässä joukkueessa useampia tossulaisia. Myös keilailun puolella on ollut myöhemmin monia tähtiä.

Kaiken kaikkiaan Tossu täytti mielestäni aikoinaan hyvin meidän Helsingin köyhemmän puolen poikien sivistämistehtävän. Ja meistä tuli enimmäkseen vakaita hyvinvointiyhteiskunnan rakentajia. Omat muistoni kouluvuosista ovat ainakin pääsääntöisesti myönteisiä.

TEKSTI Esko Kukkonen
KUVAT Pertti Kansasen arkisto